Post by Joonas Kallio on Jan 1, 2019 22:16:46 GMT 2
Helsingissä joulukuun lopussa 2018Sen jälkeen, kun Anton Koskinen oli soittanut mulle ja periaatteessa tarjonnut töitä Belgiasta, mun oli pakko istuu siltä seisomalta alas. Ja missäs muuallakaan olin, kuin Ennin karsinassa. Onneks toi luupää kattoo jalkoihinsa. Siinä turpeen päällä nököttäessä, mun oli pakko pariin kertaan kysyy luurin toisessa päässä olevalta mieheltä, mistä se sellasen oli saanu mieleensä.
"Aimee ja Jordan otti muhun yhteyttä, mut mutsin potkastua tyhjää oon vähän jumissa tän tontin ja hevosten kanssa. Kyllähän sä tiiät." Olin nyökytelly vastaukseni, mut eihän Anton sitä voinu nähä. "Siks mä soitin sulle. Tiiän sun taustat pelottavan hyvin kisa-ajoilta, joten suosittelin sua niille. Varmaan ne soittelee sulle tässä parin päivän sisään."
Olin varustanu Ennin ja kiersin sen kanssa alkuravissa uralla. En mä sen pidemmälle päässy, ku puhelin piris uudestaan. Yleensä en kantanu OnePlussaa mukana, mutta nyt oli lähes pakko. Olihan mulle just vinkattu, et voisin saada työtarjouksen Belgiasta. Belgiasta!
"Kallio Joonas", mä yritin kuulostaa edes jotenkin ammattilaiselta näissä jutuissa, mutten uskonut olevani kovin vakuuttava. Puhelimen toisessa päässä mulle vastas nainen, englanniksi.
"Aimee Challinor, hyvää päivää. En kai häiritse?"
Reilu vartti myöhemmin suljin puhelimen, tuijotin mustaa näyttöä ja pidin kohta alta kävelevän tamman ohjia hieman lyhyemmällä.
"Kuulehan nainen, voi olla et me lähetään Belgiaan."