Post by Aimee Challinor on Jan 1, 2019 20:25:44 GMT 2
Miten kukakin löysi tiensä Challinoriin ? Mitkä ovat ensivaikutelmat hevosen muuton jälkeen ? Minkälainen on Sinun hahmosi ? Tykkääkö hän teestä vai kahvista ?
Challinorin henkilökuntaa
Uutta vuotta on juhlittu ja juhlistat toivuttu. Belgian Monsissa uusi vuosi on alkanut yllättävän kirpakalla säällä — mittari näyttää juuri ja juuri alle nollan celsiusasteen, ruohon tupsuissa on nähtävissä huurretta ja auton ikkunoista ei näkisi Legolaskaan läpi. Tammikuun toinen päivä tarkoittaa Challinorissa arjen aloittamista; ovet on omistajapariskunnan mukaan oltava auki viides päivä, ja sitä ennen loputkin henkilökunnasta pitäisi saada perehdytettyä ja majoitettua.
***
Päärakennuksessa pariskunnan herättää syvästä unesta, joka on todellakin tullut tarpeeseen, Jordanin upouuden iPhonen herätyskello. Vaikka 34-vuotiaalla miehellä onkin jalat tukevasti maan kamaralla, huomaa, että ylellisyystavaroita on pakko olla: kilparatsastus ei ole mitään ilman glamouria ja huippuunsa kehitettyjä varusteita, älypuhelimen pitää olla huippulaatua ja rannetta pitää koristaa elegantti urheilukello. Vierestä heräävä vaaleahiuksinen Aimee miehensä tavoin tykkää olla ajan tasalla hienoimmista varusteista niin ratsastuksessa kuin arkielämässä.
“Mmmhmmm … Kuka on luvannu tehdä tänään aamutallin ?” vielä unenpöpperöinen nainen kysyy, vetäen peittoa ylemmäs Jordanin noustessa sammuttamaan herätystä, vieden lämmön mukanaan.
“Muistaakseni me,” Jordan vastaa hetken mietittyään, hieroen unta pois silmistään. “Ajattelin käydä nopeasti aamulenkillä, tsekkaamassa maaston kuntoa pakkasella. Haluutko lähteä mukaan ?” mies toteaa noustessaan ylös sängystä ja etsiessään juoksuvaatteitaan. Makuuhuoneen lattialla on edelleen muutama pahvilaatikollinen vaatteita, jotka oli tarkoitus saada kaappiin jo viime vuoden puolella.
Aimeekin nousee istumaan sängyllä, nappaa oman iPhonensa yöpöydältä ja katsoo kelloa — 8:12. “Mene sinä, niin yritän saada muutamat sähköpostit niistä sponsoriasioista lähetettyä. Hevoset saa nyt hetken vielä odottaa aamuheiniä.”
Jordan vetäisee toisen kerroksen urheiluvaatteita päälleen ja kiertää sängyn toiselle puolelle. Hän laskee oikean kätensä Aimeen poskelle ja painaa naisen otsalle suukon ennen kuin suuntaa kohti ovea ja alakertaa. “Olen takaisin yhdeksältä. Eikö sillon sovittu jotain tapaamista ratsuttajien ja uusien hoitajien kanssa ?”
“Joo. Menen tästä tallille heti kun ehdin, nähdään siellä. Ole varovainen !” Aimee huutaa vielä miehensä perään, joka kiitää jo kohti portaita.
***
Aimee kävelee kohti tallirakennusta, mustan toppatakin vetoketju vedetty niin ylös kuin mahdollista, hiukset poninhännällä, jalassa talviratsastushousut (koska ne ovat naisen lämpimimmät housut, mitä kaapista löytyy) ja ikivanhat ratsastushanskat kädessä, jotka nykyään toimittavat työhanskojen virkaa. Pieni pakkanen kirveltää ihoa, mutta juuri sopivasti — se muistuttaa naista niistä perheen lukemattomista lasketteluretkistä Alpeille — ja aurinko alkaa jo valaisemaan horisontista.
Kun Aimee astuu sisälle talliin ja sytyttää valot päälle, vierestä kuuluu jo kahden nälkäisen orin hörinää. Luca katsoo nappisilmillään ja korvat hörössä odottavasti omistajaansa, kun taas Sasu on tulossa jo karsinan ovesta ulos. “Hölmö poika …” Aimee naurahtaa itselleen, rapsuttaa kevyesti molempien turpaa ja antaa vielä parin metrin päässä ihmettelevälle Hattiellekin hieman huomiota. Nainen kaivaa uudelleen taskustaan tallin avaimet ja avaa loputkin ovet ennen kuin lähtee hakemaan aamuheiniä.
Astuessaan ulos heinävarastosta kottikärryllinen täynnä heinää, sisäpihalle kaartaa kiiltävä musta katumaasturi. Ulos astuu Nicole ja Frans, jotka tervehtivät nuorempaa naista iloisesti.
“Huomenta ! Mitäs te teette täällä näin aikaisin ?” Aimee ihmettelee hämillään. Eihän tallimestarin tarvinnut olla täällä tänään vielä tähän aikaan.
“Halusin olla tervehtimässä ja tutustumassa uusiin ratsuttajiin. Eikö sieltä saavu myös muutama uusi hoitaja ?” Nicole kysyy, kun kolmikko jatkaa matkaa yhdessä sisälle talliin.
“Joo, Fanny ja Laura. Laura kyllä tulee vasta huomenna, kun hän lentää vasta tänään Amerikasta. Halusi viettää juhlapyhät perheen kanssa, eikä meillä ole täällä vielä tarvetta niin monelle hoitajalle, kun tallissa on vain meidän hevoset. Joonaksesta en vielä tiedä koska on tulossa,” Aimee vastaa ja pysäyttää heinäkärryt käytävälle. Hän avaa Sasun oven ja laittaa oviaukosta narun kiinni, ennen kuin ruunikko ehtii edes miettiä ulos singahtamista. Lucan oven Aimee uskaltaa jättää auki ilman naruakin, ja kimo, vierustoveriaan hieman viisaampi ja vanhempi, jaksaa odottaa kärsivällisesti että nainen tuo eteen heinähangolla ison kasan heinää.
Tallin hevoset ruokittuaan Aimee kärrää loput heinät Masille pihattoon, vie kottikärryt takaisin varastoon ja palaa talliin, jossa Nicole jo lakaisee lattialle tippuneita heiniä Sasun karsinaan. Orin silmät suorastaan kiiltää, kun sen eteen tulee vain lisää ja lisää heinänkorsia. Aimee hakee rehuhuoneesta vielä kauraämpärin, ja antaa jokaiselle kourallisen kauraa ruokakuppiin.
Hieno, juna-asema -tyylinen seinäkello näyttää muutamaa minuuttia vaille yhdeksää, kun hengästynyt Jordan pelmahtaa sisälle talliin. Mustapipoinen mies nojaa käsillä reisiinsä ja haukkoo henkeään — talli-ilma lämmittää hänen keuhkonsa ja kasvoilla näkyy pakkasesta ja urheilusta tullut pieni puna. Jordan tervehtii Nicolea ja Fransia ja aloittaa halaamaan vaimoaan.
“Älä koske muhun, sä oot ihan hikinen,” Aimee työntää nauravan miehensä pois ja nyrpistää nenäänsä.
“Onko Tomasia näkynyt vielä ?” urheilun samanaikaisesti väsyttämä ja virkistämä kilparatsastaja kysyy.
“Eeei … Pitäisikö Tomasin olla täällä ?” Aimee katsoo kysyvästi miestään.
“Joo. Pähkäiltiin, että Luca ja Sasu tarvii taas kengityksen, niin vois samalla kattoa miten Hattie reagoi tilanteeseen. Nyt kun vielä tallissa on rauhallista.”
“Hmm hyvä idea,” Aimee nyökyttelee hyväksyvästi ja samalla kuin kutsusta, Tomas astuu sisäpihalta talliin.
“Helou helou. Hyvät uudet vuodet kaikille !” kengittäjä tervehtii iloisesti ja lyö kädet yhteen Jordanin kanssa, mistä on muodostunut kaksikon oma tervehdys.
Jordan virnistää ja vetää Tomasia kättelystä hieman lähemmäs, “Maistoitko sitä uuden vuoden lahjaasi ?” Tomas nyökyttää ja virnistää takaisin, mikä antaa Jordanille kunnon egobuustin. “Mähän sanoin että se on parasta brandyä, mitä rahalla saa.”
“Ja olit oikeassa !” Tomas myöntää, ja kaksikko palaa vihdoinkin tähän maailmaan. “Millä aikataululla mennään ?” vanhempi mies kääntyy katsomaan Aimeeta.
“Ota tosta Luca vaikka heti ja sitten Sasu, niin saan vietyä ne pihalle heti kun ovat sitten syöneet. Herroille pitää vaihtaa vähän paksummat loimet, mutta jätä ne vaan takaisin karsinaan kun oot valmis. Uudet työntekijät on täällä ihan tuota pikaa,” Aimee sanoo ja nostaa miehensä vasenta kättä tarkistaakseen ajan, koska on itse liian laiska pitämään rannekelloa, “joten otetaan Hattie mieluummin sitten kun ollaan niiden kanssa valmiita.”
Kaikki nyökyttelee hyväksyvästi omistajattaren suuntaan. Tomas lähtee hakemaan tavaroitaan, ja Jordan antaa Aimeelle suukon ja lähtee talolle vaihtamaan vaatteita.
***
“… ja lopuksi itse talli. Kaikki karsinat löytyvät reunoilta, keskellä on satulahuone, rehuhuone, kuivaushuone ja vessa. Sisäänkäyntejä on tämä niin sanottu pääsisäänkäynti, josta pääsee suoraan talolle, molemmissa päädyissä on ovet ja vastakkaisen seinän ovelta pääsee sisäpihalle,” Aimee sanoo osoitellen ovia eri suunnissa. Elise, Katrine ja Fanny on kierrätetty koko tallialueen läpi, ja reilu tunnin jälkeen jokainen nainen näyttää uupuneelta siitä kaikesta kävelystä massiivisen alueen ympäri.
Yhtäkkiä peltojen puoleisesta päädystä kuuluu kolinaa, jota seuraa litania ärräpäitä. Aimee kurtistaa kulmiaan, Elise säpsähtää ja kaikkien päät kääntyvät kohti ääntä.
“Mitä oikeen tapahtuu ?” Aimee sanoo ääneen ja menee kohti Sasun ja Lucan karsinoita. Naisen ihmetys vaihtuu ymmärrykseen, kun hän huomaa Sasun oudossa asennossa, korvat höröllä ja Tomasin nostamassa tavaroitaan lattialta. Aimee vain naurahtaa, kävelee orin luokse ja pyytää sitä siirtymään pois Tomasin tieltä.
Katrine, Elise ja Fanny ovat seuranneet Aimeeta äänen suuntaan, ja pysähtyvät nähdessään tilanteen. Tomas kääntyy tulijoita kohti kuullessaan kenkien ääniä vasten betonilattiaa.
“Ai terve ! Te olettekin varmaan niitä uusia työntekijöitä ?” Tomas kysyy hilpeästi ja ojentaa kätensä esitelläkseen itsensä. “Tomas, kengittäjä.” Kolmikko kättelee vanhempaa miestä, myös esitellen itsensä.
“Anna tulee ihan kohta,” Aimee sanoo tarkistaen kellonaikaa puhelimestaan, “niin hän perehdyttää teitä enemmän tallin rutiineihin. Luca ja Sasu pitäis viedä ulos kunhan Tomas on valmis, niin loimitan ne nyt. Voitte ihan rauhassa tutustua hetken aikaa talliin.” Nainen siirtyy kohti Lucan karsinaa ottaen orin loimen loimitelineestä ja Tomas tekee vielä viimeiset silaukset Sasun kavioon.
***
Anna juoksee kiireissään majatalon portaita alas — tallilla pitäisi olla kahden minuutin päästä. Nainen on hädissään etsimässä kuppia ja ottamassa kahvia pannusta, kunnes tajuaa, että eihän täällä kukaan ole ollut keittämässä kahvia. Oon yksin, tyhmä minä. Noh, mitäs siinä kun tottuu Nicolen kokkauksiin rempan aikana. Majatalon pääjehu, Nicole, on ollut Annalle kuin toinen äiti remontin alusta lähtien. Kaksikko onkin hyvin läheisiä, ja Frans on Annalle kuin isähahmo. Suomalainen muutti Belgiaan saatuaan töitä ensin Aimeelta ja Jordanilta ja myöhemmin tallista, kun sellainen valmistui. Nainen on toiminut puolisen vuotta omistajakaksikon luottohoitajana, eikä siinä ajassa ole pystynyt luopumaan suomalaisista tottumuksistaan — kahvista, ruisleivästä, ja missä helkutissa se sauna on. Anna vetäisee äkkiä tallikenkänsä jalkaan ja hölkkää kohti tallia.
Matkallaan Anna törmää talolle päin kulkevaan Nicoleen.
“Hei ! Onko uudet työntekijät jo tullu ?” Anna kysyy kevyesti huohottaen vanhemmalta naiselta.
“Anna, hei ! Juu ovat, odottavat sinua tällä hetkellä. Ai niin, toisitko heidät sitten käymään vielä majatalossa ? Saadaan asumiset järjestettyä jos sellaiselle on tarvetta,” Nicole hymyilee ja osoittaa majataloon päin.
“Juu, tottakai,” Anna toteaa ja jatkaa juoksuaan talliin.
Jordan on ehtinyt vähän ennen Annaa takaisin talliin, ja irroittaa parhaillaan Sasua tallikäytävältä. Aimee odottaa Lucan kanssa karsinan suussa, molemmat hevoset loimitettuna.
“Hei Anna ! Heitetään Aimeen kanssa pojat pihalle, niin tullaan sit Tomasin kanssa kattomaan Hattien kengitys kuntoon,” mies selittää iloisesti hieman rönsyisen näköiselle Annalle, joka on tullut melkein suoraan sängystä.
“Joo. Sieltä tulee tänään rehukuorma, niin voin tyhjentää sen uusien tyttöjen kanssa ja selittää vähän rehuhuoneen järjestystä,” Anna vastaa. Annalla, Aimeella ja Jordanilla on jokin yhteinen ymmärrys siitä, että pidetään toiset ajan tasalla siitä mitä tapahtuu. Se on yksi syy sille, miksi Anna on päässyt niin suureen suosioon kaksikon silmissä — ja toinen on se, että suomalaisella on hyvä silmä järjestykselle ja rehuhuone on aina loogisessa järjestyksessa jos se on Annasta kiinni.
Elisen, Katrinen ja Fannyn Anna löytää satulahuoneesta.
“Moi ! Mä oon Anna, toimin täällä päähoitajana, jos se on edes mikään titteli, ja Aimeen ja Jordanin kisahoitajana. Mun lisäksi täällä on ollut ennen teitä vaan Nora, joka on vielä perheen luona lomailemassa ja tulee varmaan ens viikolla. Nora on tosi mukava ja on ollut hevosten kanssa kauan tekemisissä, perhe asuu ihan tässä lähellä joten hän tuntee Monsin kaikkein parhaiten. Amerikkalainen Laura on kans tulossa huomenna ja Joonas, toinen suomalainen, on tulossa myös jossain välissä.”
Anna selittää tallirutiineja ja asioiden kulkuja, ja hyvin epäsuomalaisesti yrittää samalla myös tutustua kolmeen uuteen kolleegaansa. Saksalainen Elise on oikea ilopilleri, ja tulee kilpailevasta hevosperheestä. Brunette ei kuitenkaan halunnut jäädä vielä jatkamaan perheensä hevosbisnestä, vaan halusi lähteä muualle hakemaan kokemusta ja näkemään vähän maailmaa.
Kylmänviileä Katrine tuntuu aivan Elisen vastakohdalta — siinä missä Elise innostuu kertomaan pienimpiäkin yksityiskohtia ja hyppii ilosta paikallaan, Katrine kertoo hyvin tiivistetysti ja tyynesti aikaisemmista kokemuksistaan. Tanskalainen on omistanut kenttähevosen, jonka kanssa on kilpaillutkin, mutta joka jouduttiin lopettamaan jalkavamman takia. Katrine ei ole vielä halunnut hankkia uutta hevosta, vaan mieluummin ratsastaa muiden hevosia. Nuorempi Fanny on muista poikkeavasti ratsastuskoulutaustainen ja opiskellut hevosenhoitajaksi. Fanny on fiksun oloinen ja todella helposti lähestyttävä, vaikka ensivaikutelmalta saattaakin olla ujo.
Kyllä tästä vielä hyvä porukka saadaan. Katrine on kyllä vähän mysteeri — en oikein tiedä, tykkääkö hän musta vai ei.
Challinorin henkilökuntaa
Uutta vuotta on juhlittu ja juhlistat toivuttu. Belgian Monsissa uusi vuosi on alkanut yllättävän kirpakalla säällä — mittari näyttää juuri ja juuri alle nollan celsiusasteen, ruohon tupsuissa on nähtävissä huurretta ja auton ikkunoista ei näkisi Legolaskaan läpi. Tammikuun toinen päivä tarkoittaa Challinorissa arjen aloittamista; ovet on omistajapariskunnan mukaan oltava auki viides päivä, ja sitä ennen loputkin henkilökunnasta pitäisi saada perehdytettyä ja majoitettua.
***
Päärakennuksessa pariskunnan herättää syvästä unesta, joka on todellakin tullut tarpeeseen, Jordanin upouuden iPhonen herätyskello. Vaikka 34-vuotiaalla miehellä onkin jalat tukevasti maan kamaralla, huomaa, että ylellisyystavaroita on pakko olla: kilparatsastus ei ole mitään ilman glamouria ja huippuunsa kehitettyjä varusteita, älypuhelimen pitää olla huippulaatua ja rannetta pitää koristaa elegantti urheilukello. Vierestä heräävä vaaleahiuksinen Aimee miehensä tavoin tykkää olla ajan tasalla hienoimmista varusteista niin ratsastuksessa kuin arkielämässä.
“Mmmhmmm … Kuka on luvannu tehdä tänään aamutallin ?” vielä unenpöpperöinen nainen kysyy, vetäen peittoa ylemmäs Jordanin noustessa sammuttamaan herätystä, vieden lämmön mukanaan.
“Muistaakseni me,” Jordan vastaa hetken mietittyään, hieroen unta pois silmistään. “Ajattelin käydä nopeasti aamulenkillä, tsekkaamassa maaston kuntoa pakkasella. Haluutko lähteä mukaan ?” mies toteaa noustessaan ylös sängystä ja etsiessään juoksuvaatteitaan. Makuuhuoneen lattialla on edelleen muutama pahvilaatikollinen vaatteita, jotka oli tarkoitus saada kaappiin jo viime vuoden puolella.
Aimeekin nousee istumaan sängyllä, nappaa oman iPhonensa yöpöydältä ja katsoo kelloa — 8:12. “Mene sinä, niin yritän saada muutamat sähköpostit niistä sponsoriasioista lähetettyä. Hevoset saa nyt hetken vielä odottaa aamuheiniä.”
Jordan vetäisee toisen kerroksen urheiluvaatteita päälleen ja kiertää sängyn toiselle puolelle. Hän laskee oikean kätensä Aimeen poskelle ja painaa naisen otsalle suukon ennen kuin suuntaa kohti ovea ja alakertaa. “Olen takaisin yhdeksältä. Eikö sillon sovittu jotain tapaamista ratsuttajien ja uusien hoitajien kanssa ?”
“Joo. Menen tästä tallille heti kun ehdin, nähdään siellä. Ole varovainen !” Aimee huutaa vielä miehensä perään, joka kiitää jo kohti portaita.
***
Aimee kävelee kohti tallirakennusta, mustan toppatakin vetoketju vedetty niin ylös kuin mahdollista, hiukset poninhännällä, jalassa talviratsastushousut (koska ne ovat naisen lämpimimmät housut, mitä kaapista löytyy) ja ikivanhat ratsastushanskat kädessä, jotka nykyään toimittavat työhanskojen virkaa. Pieni pakkanen kirveltää ihoa, mutta juuri sopivasti — se muistuttaa naista niistä perheen lukemattomista lasketteluretkistä Alpeille — ja aurinko alkaa jo valaisemaan horisontista.
Kun Aimee astuu sisälle talliin ja sytyttää valot päälle, vierestä kuuluu jo kahden nälkäisen orin hörinää. Luca katsoo nappisilmillään ja korvat hörössä odottavasti omistajaansa, kun taas Sasu on tulossa jo karsinan ovesta ulos. “Hölmö poika …” Aimee naurahtaa itselleen, rapsuttaa kevyesti molempien turpaa ja antaa vielä parin metrin päässä ihmettelevälle Hattiellekin hieman huomiota. Nainen kaivaa uudelleen taskustaan tallin avaimet ja avaa loputkin ovet ennen kuin lähtee hakemaan aamuheiniä.
Astuessaan ulos heinävarastosta kottikärryllinen täynnä heinää, sisäpihalle kaartaa kiiltävä musta katumaasturi. Ulos astuu Nicole ja Frans, jotka tervehtivät nuorempaa naista iloisesti.
“Huomenta ! Mitäs te teette täällä näin aikaisin ?” Aimee ihmettelee hämillään. Eihän tallimestarin tarvinnut olla täällä tänään vielä tähän aikaan.
“Halusin olla tervehtimässä ja tutustumassa uusiin ratsuttajiin. Eikö sieltä saavu myös muutama uusi hoitaja ?” Nicole kysyy, kun kolmikko jatkaa matkaa yhdessä sisälle talliin.
“Joo, Fanny ja Laura. Laura kyllä tulee vasta huomenna, kun hän lentää vasta tänään Amerikasta. Halusi viettää juhlapyhät perheen kanssa, eikä meillä ole täällä vielä tarvetta niin monelle hoitajalle, kun tallissa on vain meidän hevoset. Joonaksesta en vielä tiedä koska on tulossa,” Aimee vastaa ja pysäyttää heinäkärryt käytävälle. Hän avaa Sasun oven ja laittaa oviaukosta narun kiinni, ennen kuin ruunikko ehtii edes miettiä ulos singahtamista. Lucan oven Aimee uskaltaa jättää auki ilman naruakin, ja kimo, vierustoveriaan hieman viisaampi ja vanhempi, jaksaa odottaa kärsivällisesti että nainen tuo eteen heinähangolla ison kasan heinää.
Tallin hevoset ruokittuaan Aimee kärrää loput heinät Masille pihattoon, vie kottikärryt takaisin varastoon ja palaa talliin, jossa Nicole jo lakaisee lattialle tippuneita heiniä Sasun karsinaan. Orin silmät suorastaan kiiltää, kun sen eteen tulee vain lisää ja lisää heinänkorsia. Aimee hakee rehuhuoneesta vielä kauraämpärin, ja antaa jokaiselle kourallisen kauraa ruokakuppiin.
Hieno, juna-asema -tyylinen seinäkello näyttää muutamaa minuuttia vaille yhdeksää, kun hengästynyt Jordan pelmahtaa sisälle talliin. Mustapipoinen mies nojaa käsillä reisiinsä ja haukkoo henkeään — talli-ilma lämmittää hänen keuhkonsa ja kasvoilla näkyy pakkasesta ja urheilusta tullut pieni puna. Jordan tervehtii Nicolea ja Fransia ja aloittaa halaamaan vaimoaan.
“Älä koske muhun, sä oot ihan hikinen,” Aimee työntää nauravan miehensä pois ja nyrpistää nenäänsä.
“Onko Tomasia näkynyt vielä ?” urheilun samanaikaisesti väsyttämä ja virkistämä kilparatsastaja kysyy.
“Eeei … Pitäisikö Tomasin olla täällä ?” Aimee katsoo kysyvästi miestään.
“Joo. Pähkäiltiin, että Luca ja Sasu tarvii taas kengityksen, niin vois samalla kattoa miten Hattie reagoi tilanteeseen. Nyt kun vielä tallissa on rauhallista.”
“Hmm hyvä idea,” Aimee nyökyttelee hyväksyvästi ja samalla kuin kutsusta, Tomas astuu sisäpihalta talliin.
“Helou helou. Hyvät uudet vuodet kaikille !” kengittäjä tervehtii iloisesti ja lyö kädet yhteen Jordanin kanssa, mistä on muodostunut kaksikon oma tervehdys.
Jordan virnistää ja vetää Tomasia kättelystä hieman lähemmäs, “Maistoitko sitä uuden vuoden lahjaasi ?” Tomas nyökyttää ja virnistää takaisin, mikä antaa Jordanille kunnon egobuustin. “Mähän sanoin että se on parasta brandyä, mitä rahalla saa.”
“Ja olit oikeassa !” Tomas myöntää, ja kaksikko palaa vihdoinkin tähän maailmaan. “Millä aikataululla mennään ?” vanhempi mies kääntyy katsomaan Aimeeta.
“Ota tosta Luca vaikka heti ja sitten Sasu, niin saan vietyä ne pihalle heti kun ovat sitten syöneet. Herroille pitää vaihtaa vähän paksummat loimet, mutta jätä ne vaan takaisin karsinaan kun oot valmis. Uudet työntekijät on täällä ihan tuota pikaa,” Aimee sanoo ja nostaa miehensä vasenta kättä tarkistaakseen ajan, koska on itse liian laiska pitämään rannekelloa, “joten otetaan Hattie mieluummin sitten kun ollaan niiden kanssa valmiita.”
Kaikki nyökyttelee hyväksyvästi omistajattaren suuntaan. Tomas lähtee hakemaan tavaroitaan, ja Jordan antaa Aimeelle suukon ja lähtee talolle vaihtamaan vaatteita.
***
“… ja lopuksi itse talli. Kaikki karsinat löytyvät reunoilta, keskellä on satulahuone, rehuhuone, kuivaushuone ja vessa. Sisäänkäyntejä on tämä niin sanottu pääsisäänkäynti, josta pääsee suoraan talolle, molemmissa päädyissä on ovet ja vastakkaisen seinän ovelta pääsee sisäpihalle,” Aimee sanoo osoitellen ovia eri suunnissa. Elise, Katrine ja Fanny on kierrätetty koko tallialueen läpi, ja reilu tunnin jälkeen jokainen nainen näyttää uupuneelta siitä kaikesta kävelystä massiivisen alueen ympäri.
Yhtäkkiä peltojen puoleisesta päädystä kuuluu kolinaa, jota seuraa litania ärräpäitä. Aimee kurtistaa kulmiaan, Elise säpsähtää ja kaikkien päät kääntyvät kohti ääntä.
“Mitä oikeen tapahtuu ?” Aimee sanoo ääneen ja menee kohti Sasun ja Lucan karsinoita. Naisen ihmetys vaihtuu ymmärrykseen, kun hän huomaa Sasun oudossa asennossa, korvat höröllä ja Tomasin nostamassa tavaroitaan lattialta. Aimee vain naurahtaa, kävelee orin luokse ja pyytää sitä siirtymään pois Tomasin tieltä.
Katrine, Elise ja Fanny ovat seuranneet Aimeeta äänen suuntaan, ja pysähtyvät nähdessään tilanteen. Tomas kääntyy tulijoita kohti kuullessaan kenkien ääniä vasten betonilattiaa.
“Ai terve ! Te olettekin varmaan niitä uusia työntekijöitä ?” Tomas kysyy hilpeästi ja ojentaa kätensä esitelläkseen itsensä. “Tomas, kengittäjä.” Kolmikko kättelee vanhempaa miestä, myös esitellen itsensä.
“Anna tulee ihan kohta,” Aimee sanoo tarkistaen kellonaikaa puhelimestaan, “niin hän perehdyttää teitä enemmän tallin rutiineihin. Luca ja Sasu pitäis viedä ulos kunhan Tomas on valmis, niin loimitan ne nyt. Voitte ihan rauhassa tutustua hetken aikaa talliin.” Nainen siirtyy kohti Lucan karsinaa ottaen orin loimen loimitelineestä ja Tomas tekee vielä viimeiset silaukset Sasun kavioon.
***
Anna juoksee kiireissään majatalon portaita alas — tallilla pitäisi olla kahden minuutin päästä. Nainen on hädissään etsimässä kuppia ja ottamassa kahvia pannusta, kunnes tajuaa, että eihän täällä kukaan ole ollut keittämässä kahvia. Oon yksin, tyhmä minä. Noh, mitäs siinä kun tottuu Nicolen kokkauksiin rempan aikana. Majatalon pääjehu, Nicole, on ollut Annalle kuin toinen äiti remontin alusta lähtien. Kaksikko onkin hyvin läheisiä, ja Frans on Annalle kuin isähahmo. Suomalainen muutti Belgiaan saatuaan töitä ensin Aimeelta ja Jordanilta ja myöhemmin tallista, kun sellainen valmistui. Nainen on toiminut puolisen vuotta omistajakaksikon luottohoitajana, eikä siinä ajassa ole pystynyt luopumaan suomalaisista tottumuksistaan — kahvista, ruisleivästä, ja missä helkutissa se sauna on. Anna vetäisee äkkiä tallikenkänsä jalkaan ja hölkkää kohti tallia.
Matkallaan Anna törmää talolle päin kulkevaan Nicoleen.
“Hei ! Onko uudet työntekijät jo tullu ?” Anna kysyy kevyesti huohottaen vanhemmalta naiselta.
“Anna, hei ! Juu ovat, odottavat sinua tällä hetkellä. Ai niin, toisitko heidät sitten käymään vielä majatalossa ? Saadaan asumiset järjestettyä jos sellaiselle on tarvetta,” Nicole hymyilee ja osoittaa majataloon päin.
“Juu, tottakai,” Anna toteaa ja jatkaa juoksuaan talliin.
Jordan on ehtinyt vähän ennen Annaa takaisin talliin, ja irroittaa parhaillaan Sasua tallikäytävältä. Aimee odottaa Lucan kanssa karsinan suussa, molemmat hevoset loimitettuna.
“Hei Anna ! Heitetään Aimeen kanssa pojat pihalle, niin tullaan sit Tomasin kanssa kattomaan Hattien kengitys kuntoon,” mies selittää iloisesti hieman rönsyisen näköiselle Annalle, joka on tullut melkein suoraan sängystä.
“Joo. Sieltä tulee tänään rehukuorma, niin voin tyhjentää sen uusien tyttöjen kanssa ja selittää vähän rehuhuoneen järjestystä,” Anna vastaa. Annalla, Aimeella ja Jordanilla on jokin yhteinen ymmärrys siitä, että pidetään toiset ajan tasalla siitä mitä tapahtuu. Se on yksi syy sille, miksi Anna on päässyt niin suureen suosioon kaksikon silmissä — ja toinen on se, että suomalaisella on hyvä silmä järjestykselle ja rehuhuone on aina loogisessa järjestyksessa jos se on Annasta kiinni.
Elisen, Katrinen ja Fannyn Anna löytää satulahuoneesta.
“Moi ! Mä oon Anna, toimin täällä päähoitajana, jos se on edes mikään titteli, ja Aimeen ja Jordanin kisahoitajana. Mun lisäksi täällä on ollut ennen teitä vaan Nora, joka on vielä perheen luona lomailemassa ja tulee varmaan ens viikolla. Nora on tosi mukava ja on ollut hevosten kanssa kauan tekemisissä, perhe asuu ihan tässä lähellä joten hän tuntee Monsin kaikkein parhaiten. Amerikkalainen Laura on kans tulossa huomenna ja Joonas, toinen suomalainen, on tulossa myös jossain välissä.”
Anna selittää tallirutiineja ja asioiden kulkuja, ja hyvin epäsuomalaisesti yrittää samalla myös tutustua kolmeen uuteen kolleegaansa. Saksalainen Elise on oikea ilopilleri, ja tulee kilpailevasta hevosperheestä. Brunette ei kuitenkaan halunnut jäädä vielä jatkamaan perheensä hevosbisnestä, vaan halusi lähteä muualle hakemaan kokemusta ja näkemään vähän maailmaa.
Kylmänviileä Katrine tuntuu aivan Elisen vastakohdalta — siinä missä Elise innostuu kertomaan pienimpiäkin yksityiskohtia ja hyppii ilosta paikallaan, Katrine kertoo hyvin tiivistetysti ja tyynesti aikaisemmista kokemuksistaan. Tanskalainen on omistanut kenttähevosen, jonka kanssa on kilpaillutkin, mutta joka jouduttiin lopettamaan jalkavamman takia. Katrine ei ole vielä halunnut hankkia uutta hevosta, vaan mieluummin ratsastaa muiden hevosia. Nuorempi Fanny on muista poikkeavasti ratsastuskoulutaustainen ja opiskellut hevosenhoitajaksi. Fanny on fiksun oloinen ja todella helposti lähestyttävä, vaikka ensivaikutelmalta saattaakin olla ujo.
Kyllä tästä vielä hyvä porukka saadaan. Katrine on kyllä vähän mysteeri — en oikein tiedä, tykkääkö hän musta vai ei.
