Post by Aimee Challinor on Jan 4, 2019 16:08:46 GMT 2
Tiirailimme Jordanin kanssa ajankuluksemme (taas) hevosten myynti-ilmoituksia. Eihän meillä ole a) tarvetta uudelle hevoselle tai b) aikaa ottaa uutta hevosta treenattavaksi. Noh miten sitten taas kävikään, kun eksyimme erään tallin lopetusmyynti-ilmoitukseen. Siellä oli paljon hienoja puoliverisiä vielä vailla kotia, mutta useampi oli myös jo myyty.
Yllätyksekseni Jordan kehotti, että katotaan hevosia vähän lähempää. Ehkä sille on tullut joku kateus, kun ei ole vielä päässyt Hattien selkään. Ja kappas keppanaa, silmään osuikin kaunis, hieman rämäpäisen oloinen kirjava tamma. Tasoltaan se oli paljon alempana kuin muut myytävät hevoset, mutta sen vanhemmat olivat arvostetun siittolan jalostushevosia ja muutenkin vaikuttivat kivoilta. Ehkä tästä voisi vielä tullakin jotain.
“Eurybia Fall. Toi on kyllä aika kaunis nimi …” sanoin kuiskaten Jordanille.
“Niin on …” miehen katse oli ihan liimautunut koneen näyttöön, kun scrollasin läpi tamman kuvia. “Hei villi idea. Ostetaan se,” Jordan sanoi ja kääntyi katsomaan mua.
“Oikeesti ?” kyseenalaistin, silmät varmaan lautasen kokoisina. Myönnän, että kyllähän mua houkutti jättää siitä tarjousta, mutta en ollut ihan varma, että oikeasti sitä tekisin.
“No joo. Eihän meillä oo sitä ite aikaa alkaa treenaamaan, koska onhan tossa ihan hemmetisti työtä että sen sais samalle tasolle kun muut. Ja kun se on jo sen verran vanha,” Jordan mietti. “Mutta jos sille ettis jonkun ratsastajan ?”
“Niin. Ei yhtään huono idea … Nakitetaan se vaikka Joonakselle siksi aikaa, kun etitään sille ratsastajaa,” virnistin. “Jos se nyt joskus edes pääsis tänne …” Mies vaikutti ihan kelpo lisäykseltä meidän porukkaan, mutta voi jösses että sillä kestää päästä tänne. Hevonenkin tullut jo edeltä tänään.
“Jätetäänkö me tarjousta ?”
“Kai me sit jätetään.”
Ja toiminta oli niin nopeaa, että tamma matkaisi naapurimaasta meille jo seuraavaksi illaksi.
Yllätyksekseni Jordan kehotti, että katotaan hevosia vähän lähempää. Ehkä sille on tullut joku kateus, kun ei ole vielä päässyt Hattien selkään. Ja kappas keppanaa, silmään osuikin kaunis, hieman rämäpäisen oloinen kirjava tamma. Tasoltaan se oli paljon alempana kuin muut myytävät hevoset, mutta sen vanhemmat olivat arvostetun siittolan jalostushevosia ja muutenkin vaikuttivat kivoilta. Ehkä tästä voisi vielä tullakin jotain.
“Eurybia Fall. Toi on kyllä aika kaunis nimi …” sanoin kuiskaten Jordanille.
“Niin on …” miehen katse oli ihan liimautunut koneen näyttöön, kun scrollasin läpi tamman kuvia. “Hei villi idea. Ostetaan se,” Jordan sanoi ja kääntyi katsomaan mua.
“Oikeesti ?” kyseenalaistin, silmät varmaan lautasen kokoisina. Myönnän, että kyllähän mua houkutti jättää siitä tarjousta, mutta en ollut ihan varma, että oikeasti sitä tekisin.
“No joo. Eihän meillä oo sitä ite aikaa alkaa treenaamaan, koska onhan tossa ihan hemmetisti työtä että sen sais samalle tasolle kun muut. Ja kun se on jo sen verran vanha,” Jordan mietti. “Mutta jos sille ettis jonkun ratsastajan ?”
“Niin. Ei yhtään huono idea … Nakitetaan se vaikka Joonakselle siksi aikaa, kun etitään sille ratsastajaa,” virnistin. “Jos se nyt joskus edes pääsis tänne …” Mies vaikutti ihan kelpo lisäykseltä meidän porukkaan, mutta voi jösses että sillä kestää päästä tänne. Hevonenkin tullut jo edeltä tänään.
“Jätetäänkö me tarjousta ?”
“Kai me sit jätetään.”
Ja toiminta oli niin nopeaa, että tamma matkaisi naapurimaasta meille jo seuraavaksi illaksi.