Post by Joonas Kallio on Jan 3, 2019 21:37:44 GMT 2
Jämsässä tammikuun 3. päivä"Belgiaan?!" Tiinan ääni oli voimakas jo ihan normivolyymilla puhuessa. Silloin, kun nainen korotti ääntään voimakkuuden mukana ääniala nousi oktaavilla. Tai kolmella.
"Belgiaan. Kyllä", vastasin. Mutsini ei tulis varmaan ikinä hyväksymään mun päätöstä.
"Entäs Enni? Otatko tamman mukaan?"
"Tietenkin. En mä voi jättää sitä Suomeen. Enkä varmana myy sitä", olin valmiina väittelemään äitini kanssa hevosen omistajuudesta. Tuhannennen kerran.
"Eikö se tallipaikka maksa tuollaisessa paikassa maltaita?" tietenkin äiti oli huolissaan ja varmasti pöyristynyt nähdessään numerot Challinoirin tallin sivuilla.
"Mä saan sieltä tallipaikan työsuhde-etuna", perustelin. Vaikkei mun päätös tarvinnu enempää perusteluja.
Mun mutsi ei ollu ikinä poistunu Suomesta. Jos siis Viroa ei laskettu. Tiina oli enemmän kuin tyytyväinen pysyessään kotona ja omalla kotipaikkakunnallaan, josta nainen myös oli kotoisin. Jämsä ei ollut ikinä tuntunut mulle kodilta, joten heti mahdollisuuden tullen olin karannut Helsinkiin, saanut hyvän työn ja ostanut hevosen.
"Entä lapsenlapset?"
"Äiti!"
"No väitätkö sinä, ettet aio ikinä perhettä perustaa, ellet sitten ole homoseksuaali?!" mutsi teki varmaan kymmenen ristinmerkkiä rintaansa. Uskovainen kun on.
"Ei äiti, en ole. Mutta eipä ne perheenperustamiseen liittyvät suunnitelmatkaan ole oikein mielessä olleet."
"No eikös se Sanna ollut oikein sopiva vaimoehdokas? Nätti tyttö siinä ainakin oli."
"Äiti... Sanna muutti naisen kanssa yhteen sen jälkeen kun jätti mut."
"Voi hyvänen aika." Ja uudet kymmenen ristinmerkkiä.
Suljin lapsuuden kotini oven ja jäin alimmalle verannan portaalle tuijottamaan kohti tummuvaa taivasta. Pian olis aika sanoo moikat tällekin talolle. Maalle, oikeastaan. Belgiasta ei ihan noin vaan lähetty käymään mutsilla kahvilla taikka ees viikonlopuksi. Helsingistä käsin päivän reissu oli mahdollinen, muttei ihanteellinen.
Enni oli lähtenyt tänään aamulennolla etukäteen koneella kohti Chalia, mä lähtisin ihan just perästä, kunhan olin saanut kaikki asiat hoidettua Suomen puolella kuntoon. Empä olis ihan tällasta uutta vuotta voinut kuvitella. Uusi nainen viereen ehkä, mutta näköjään Suomi-neito muuttu toiseksi.