Anna Nieminen

[Anna Nieminen]

Hei, olen Anna ! Toimin Challinorissa "päähevosenhoitajana", eli toisin sanoen olen vastuussa myös muista hoitajista. Ikää minulta löytyy 24 vuotta, ja olen kotoisin Suomesta. Opiskelin Ypäjällä hevosenhoitajaksi, ja valmistuttuani tein ensin hommia muutamilla suomalaisilla talleilla, kunnes löysin itseni Aimeen ja Jordanin hevosenhoitajaksi jo enne itse tallin perustamista. Olen roikkunut mukana ever since, tosin kuitenkin vain Lucan ja Sasun sekä nyt Hattien aikana.

[Anna Nieminen]

04. tammikuuta 2019
Enni saapuu Challinoriin

Jordan ja Frans olivat aamutuimaan lähteneet traileri perässään kohti Brysselin lentokenttää. Uuden ratsuttajan, oliko nimeltään nyt Joona, Juuso vai mikä lie, hevosen pitäisi saapua lennolla Helsingistä. Jordan laitto mulle puoli tuntia sitten jo tekstaria, että ovat vajaa tunnissa täällä, ja että hevonen ja sen miljoonat tavarat oli turvallisesti saatu pakattua ja matkaan. Mun tehtävänä oli sit ilmeisesti pitää Enni elossa omistajansa tuloon saakka - kiitos Jordan.

Olinkin ollut viimeiset 20 minuuttia jo tallissa laittamassa Ennille karsinaa kondikseen. Amanda ja Vilma olivat saapuneet jo eilen illalla, ja käytävän toisella puolella oli vielä ratsukon iso tavarakasa odottamassa, että niille löydetään kaikki paikat. Ennin karsina on onneksi ison hyllykön vieressä, joten sen kamat voi vaan dumpata siihen pariksi päiväksi. En tiedä mitä kamoja sieltä edes tulee nyt jo mukana, kun ilmeisesti loput tulee omistajan kyydissä.

Sain juuri levitettyä karsinaan purut, kun kuulin auton kaartavan tallin sisäpihalle. Kiiruhdin heti ulos, ja vastassa olikin Nicolen ja Fransin kiiltävän musta katumaasturi perässään traileri. Jordan hyppäsi pois matkustajan paikalta kun Frans vielä sammutti autoa.

"Anna, jos sä otat tamman ulos niin me aletaan Fransin kanssa kantamaan tavaroita heti sisälle," Jordan sanoi viittoessaan traileriin päin. Nyökkäsin vaan vastaukseksi ja lähdin avaamaan lastaussiltaa. "Sieltä pitää ottaa Enni ensin ulos, ja sitten vasta loput tavarat. Kaikki ei ees mahtunu Fransin takakonttiin, niin piti vähän improvisoida," Jordan naurahtaa. Ja totta, kun avaan trailerin, toisella puolella on vastassa raudikko pylly ja toisella puolella kasa tavaraa.

Kuullessaan laskusillan laskevan, Enni käänsi päätään ja tuijotti mua suoraan ruskeilla silmillään. En osannut vielä siinä vaiheessa päättää, tulisiko tamma ryminällä ulos vai jopa ihan nätisti. Menin toisesta päästä pienestä ovesta sisään ja tervehdin tammaa.

"Hei pretty girl." Silitin raudikon päätä, ja se tuntui olevan ihan ystävällisen oloinen. "Lähdettäiskö ulos, mm ?" Irrotin tamman trailerin narusta ja otin seinällä roikkuvan riimunnarun. "Jordan tai Frans, viittiikö jompi kumpi avata takapuomin ?" huudahdin ulos ovesta.

Kuulin vain vastaukseksi "Joo !", minkä oletin olevan Fransin ääni. Takapuomin ollessa alhaalla annoin tammalle pienen maiskutuksen ja nojasin hieman sen ryntäisiin. Enni tajusi heti lähteä liikkeelle, ja ehkä jopa vähän turhankin reippaasti. Onneksi riimunnaru oli tarpeeksi pitkä ja päästin sen tarpeeksi löysälle, joten en riuhtoutunut mukaan kun tamma tuli vauhdilla ulos kopista.

"Woah, tyttö ! Ihan rauhassa," yritin puhua tammalle, joka jäi seisomaan, puuskuttamaan ja korvat höröllä ihmettelemään, mihin se oli joutunut. Lentomatka oli varmaan ollut sille aika stressaava, joten otin siltä kuljetussuojat nopeasti pois, annoin olla loimen vielä päällä ja lähdin kävelyttämään sitä tallin toiselle puolelle.

***

Kun Enni oli rauhoittunut, vein sen kolmanteentoista tarhaan, jottei se joutuisi olemaan yksin tai sisällä tallissa, missä vielä häslättiin sen tavaroiden kanssa. Päivän mittaan tamma tuntui rauhottuvan, ja tekevän jopa tuttavuutta Hattien kanssa. Hattie näytti ottavan uuden tulokkaan mieluusti vastaan, ja illalla tammat jo seisoivat vierekkäin, tarhojen aita niiden välissä.

Lupauduin tekemään iltatallin ja jäämään muutamaksi tunniksi talliin päivystämään, jos Ennille tulisi yhtäkkiä joku pakokauhu. Iltaruuan jälkeen se oli hetken rauhassa, mutta rupesi aika levottomaksi ja selkeästi stressasi uutta paikkaa - ja ehkä ihmetteli omistajansa puuttumista. Yritin rauhoitella sitä ensin ihan karsinassa, mutta totesin ettei siitä tule yhtään mitään. Heitin tammalle paksumman loimen päälle ja lähdin käyttämään sen pienellä kävelyllä. Pahimmassa tapauksessa Sasu alkaisi reagoimaan tamman stressiin, ja sit ei tuu kesää jos Sasu alkaa rauhattomaksi yöllä.

Enni sai vähän nyppiä kohmeista ruohoa tallipihalta ja tehdä tuttavuutta Masin kanssa, joka tuli pihaton katoksesta ihmettelemään uutta hevosta. Kun tamma alkoi rauhoittua ja vaikuttaa jo hieman väsyneeltä, vein sen takaisin talliin. Reissaaminen ja kaikki stressaaminen oli sillekin varmasti uuvuttavaa, joten ehkä se nyt jaksaisi olla rauhassa koko yön.

[Anna Nieminen]

12. tammikuuta 2019

Kello herätti 7:30 lauantai-aamuna. Olin muutamaa tuntia aikaisemmin saanut vasta kunnolla unta, kun pari tuntia meni vain pyörimiseksi Joonaksen takia. Hemmetin idiootti, eksyy nyt toisten huoneeseen keskellä yötä. Ei tainnut olla vielä ihan selvinpäin; kuulin eilen päivällä Aimeelta, että olisivat olleet Jordanin kanssa lähdössä viettämään iltaa keskustaan.

Kömmin vastoin kehon protesteja ylös sängystä ja aloin laittamaan jotakin vaatetta päälle. Jonkun ne hevoset oli pakko ruokkia, ja se ei ainakaan tulisi olemaan Jordan tai Joonas. Hiivin portaat alakertaan, enkä kehdannut laittaa edes kahvikonetta päälle, kun se on niin äänekäs jauhaessaan papuja. Laura oli tehnyt eilen iltatallin ja tulisi vasta päivällä auttamaan mua, joten en viittinyt mellastaa ihan hirveästi vielä. Joonaksen uni ei tällä hetkellä paljon kiinnostanut, koska suoraan sanoen kismittää edelleen, että sinne meni hyvät yöunet. Noralla ja Fannylla on viikonloppu vapaata, Elise taitaa ratsastaa Ebbaa tänään ekaa kertaa, Jordan varmaan makaa sängyn pohjalla ja Aimee varmaan hyppää Hattiella.

***

Heinät oli jaettu, ja Ebban ja Danin tarhat siivottu. Lauran kanssa siivotaan isot ja karsinat yhdessä, kun saan hevoset ulos. Tänään illalla tai huomenna, en enää kuollaksenikaan muista, pitäisi saapua uusi asukas, joten yksi karsina on myös laitettava valmiiksi. Aimee kertoi jutelleensa omistajan kanssa, että siitä saataisiin Lucalle mahdollinen tarhakaveri. Ei sitä uskalla Sasun kanssa laittaa samaan tarhaan, ruunikko olisi varmaan liian traumatisoiva kakara rauhallisemmalle sielulle.

Luca ja Sasu onneksi kulkeutuu hyvin samanaikaisesti tarhoille. Heitin pojille taas vähän paksummat loimet päälle, kun lämpötilat on edelleen nollassa tai parissa asteessa. Tänään kai luvattiin illaksi tai iltapäiväksi sadettakin. Sain molemmat orit omiin tarhoihinsa, ja jokapäiväiseen tapaansa Sasu otti heti muutaman energiapyrähdyksen. Enni ja Hattie on onneksi rauhallisempaa sorttia, ja jaksavat rauhassa odottaa, että saan portin kiinni ja riimunnarut irti. Vilman otan mielellään aina yksin, kun ei se aina osaa tulla ihan suoraa linjaa perässä. Ebba ja Dan ovat molemmat sen verran persoonia, että jos niitä yrittäisi saada samaan aikaan talutettua, kaaos olisi valmis.

***

Kello näytti jo yli yhtä, kun saimme Lauran kanssa karsinat ja tarhat siivottua sekä laitettua tarhoihin ensimmäiset päiväheinät. Aimee oli reilu tunti sitten mennyt Hattien kanssa maneesiin, ja Elise hinkkasi Ebban kanssa kiemuroita kentällä. Kaikeksi yllätyksekseni näin Jordanin nojaavan kentän aidan reunaan tarkkaavaisen näköisenä. Annoin tyhjät heinäkärryt Lauralle ja tallustelin kohti hieman pöpperöisen näköistä tallinomistajaa. Hiukset vähän siellä sun täällä, mikä ei ole Jordanin tapaista.

"Oliko rankka ilta ?" virnistin kun ilmestyin miehen viereen kentälle.

"Mitä vanhemmaksi tulee, sitä rankemmalta se tuntuu," Jordan naurahti. "Ei mulla oikeastaan krapulaa ole, enemmänkin vain väsyttää."

"Mmmhmmm. Joonaksella meni ilmeisesti vähän rajummin ?" Kohotin kulmiani kysyvästi.

"Niinkin voi sanoa. Te nuoret kuitenkin kestätte tollasta bilettämistä paremmin kuin me vanhukset," Jordan tuhahti dramaattisesti. Vanhukset. Niin kuin miehen naamalla tulisi ryppyjä näkymään vielä sataan vuoteen, tollanen hemmetin ikinuoren näköinen.

"Sain ainakin pienen yllätyksen yöllä, kun Joonas oli kömpimässä mun viereen nukkumaan," paljastin. Jordanin silmät laajeni lautasten kokoisiksi ja mies kääntyi tuijottamaan mua ihmeissään.

"HÄH ?! Ei hel----," hän totesi ja nipisti nenänvarttaan sormien väliin kuin pettynyt isä konsanaan.

"Kyllä. Mitä sä sille oikein juotit ?"

"En mitään ihmeellistä. Taisi vaan erehtyä huoneesta. Ainakin toivottavasti," Jordan nauroi. Yritin nauraa mukana, mutta edelleen pieni epämukavuuden tunne nyki takaraivossa, kun puhuin asiasta. Ennen kuin palasin takaisin tallihommiin, pakotin Jordanin vannomaan, ettei kerro tästä kenellekään. Tai no, kenellekään muulle kuin Aimeelle. Ne kaksi nyt jakaa kaiken.

***

Harpoin talolle vatsa kurnien. Pitäisi ehkä alkaa syömään kunnon aamupala aina, ettei tarttis kärvistellä lounaaseen asti nälissään. Astuessani sisälle taloon seisahduin eteiseen, kun näin Joonaksen hörppäävän loput kahvistaan ja laittavan mukin tiskialtaaseen. Mies kääntyi kohti ovea, mutta pysähtyi kuin seinään nähdessään mut oviaukossa.

"Tais olla rankka ilta ?" virnistin ja mies helahti tulipunaiseksi. 

"N-no joo ... Vähän," Joonas vastasi nolona ja katsoi lattiaan. Kävelin kohti jääkaappia ja aloin ottaa salaattiaineksia ulos, kun Joonas veti kenkiä ja takkia päälle eteisessä. Ennen kuin mies avasi ulko-oven, pää kääntyi kohti mua, ja kuulin, "Sori yöllisestä. Se oli vahinko," ja seuraavaksi kuulin oven naksahtavan kiinni. Olin yksin, joten uskalsin antaa tilaa pienelle hymylle. En kyllä osaa sanoa, mikä tässä koko tilanteessa hymyilyttäisi.