Maastoretki 17.02.2019

[Aimee Challinor]

Maastoretki 17.02.2019 - roolipeli
osallistumissivu

Maastoretki aloitetaan pikkutarhoilta lähtevältä polulta, ja käydään katsomassa, mistä lenkkeilyreitti alkaa. Palataan takaisin samaa reittiä, mutta ennen tallia käännytään pikkutarhoille vievältä polulta vasemmalle kohti päärakennuksien takana olevaa metsää, joka on yhteensä noin kilometrin mittainen pätkä. Ennen metsää on ruohoinen pieni niittyaukea, johon pysähdytään hetkeksi vähän ravailemaan ja laukkailemaan. Matkaa jatketaan kohti metsää, jossa seikkaillaan poluilla hyvä tovi ja suunnataan kohti mäkitreenipaikkaa. Mäkitreenipaikalta on noin puoli kilometriä takaisin tallille maastoesteradan läpi, johon halukkaat voivat vielä jäädä vähän hyppelemään.

Jotta vältyttäisiin kaikilta joukkopaniikeilta, Jordan johtaa komppaniaa Sasun kanssa. Maastoretken aikana saa esittää mieleen juolahtavia toiveita ja yllä oleva reitti on suuntaa antava. Tarkoitus ei ole kulkea possujonossa, vaan joitakin metsäpolkuja lukuun ottamatta kaikki kulkemamme tiet ovat tarpeeksi leveitä jos haluaa ratsastaa rinnakkain. Sasuun kannattaa pitää aina pientä turvaväliä, ori kun voi keksiä omia temppujaan aika ajoin.

Sunnuntaiksi on ennustettu onneksi aurinkoista säätä, ja lämpötilakin alkaa pysyä jo aikaisen kevään lukemissa kymmenen asteen paikkeilla. Oman ja hevosensa varustuksen saa valita fiiliksen mukaan; jos huvittaa olla uhkarohkea, voi vaikka satulan jättää kotiin jos siltä tuntuu !

Roolipelaus toteutetaan pelivuoroina. Peliä ei tarvitse seurata 24/7, vaan venytetään maanantain puolelle jos tarvitsee ! leah kirjoittaa Aimeen / Jordanin ja Annan näkökulmasta. Järjestys on kiertävä, joten viimeisen jälkeen vuoro hyppää taas ensimmäiselle. Ensimmäinen saa aloittaa pelin vaikka jo lauantai-illalla, jos innostusta on

Pelijärjestys:
Emma
Anna
Luna
Aimee / Jordan

aloittakoot kuka tahansa, niin päästään pelaamaan

[Anna Nieminen]

En tiedä olinko vain liian ajoissa vai erehtynyt aikataulusta. Yhdeltätoista oli tarkoitus lähteä matkaan, ja kello oli jo puolta tuntia vaille kun astelin talliin laittamaan Lucaa kuntoon. Aimee oli maastoreissua järkätessään hyppinyt innosta piukeana ja vaatinut (lue: pakottanut) mut lähtemään mukaan Lucan kanssa. "Tekis Lucalle ihan hyvää," nainen virkkoi. "Ja sullekin." Kiitti.

Onneksi Luca on mulle vanha tuttavuus, ja olen sen selässäkin ennen käynyt. Luca oli tervehtimässä mua karsinan ovella, ja kun kimon ruunikko vierustoveri aisti, että joku asteli talliin, sekin ryntäsi höristen ovelle. Laura oli tehnyt aamutallin ja vienyt kaikki hevoset, jotka ei lähde mukaan, ulos. Sasu on jo ihan valmiin näköinen repimään bokserinsa, kun ei ole vielä päässyt ulos.

Ehdin juuri aloitella Lucan harjaamista, kun Aimee ja Jordan astelivat sisälle talliin. Huudahdin Lucan vierestä tervehdyksen.

"Anna, huomenta ! Eiks kukaan muu ole vielä paikalla ?" Aimee kysyi. Jordan asteli orinsa luokse ja laittoi sille riimua päähän ottaakseen sen varmaan käytävälle.

"Ei oo. Ihmettelinkin sitä. Eikö Emman ja Lunan pitänyt lähteä mukaan ?" 

"Juu. No, ei tässä ole tarkoitus missään minuuttiaikataulussa edetä. Odotetaan heitä ihan rauhassa," Aimee sanoi ja käveli kohti Hattien karsinaa.

***

Jordan oli saanut Sasun valmiiksi jo vähän vaille yksitoista. Ruunikko oli vähän turhankin innoissaan, joten mies halusi ottaa pari kierrosta sen kanssa ensin kentällä. Aimeen, Hattien ja Lucan kanssa tultiin tasan maissa jo pihalle odottamaan Emmaa ja Lunaa. Masi käppäili kiinnostuneen näköisenä pihattonsa aidalle.

"Pitäisikö Masi ottaa liinan päähän ?" Aimee mietti ja naurahti.

Naurahdin, "joo - siinä olis kaikki ainekset täydelliselle katastrofille. Jos sen pystyisi pitämään vapaana, voisi ehkä onnistuakin."

"Mmmm jep. Sasun kanssa ei kyllä uskaltaisi pitää Masia vapaana, vaikka pystyisikin," Aimee irvisti. Totta, Sasu olisi liian kilpailuhenkinen siihen, että Masi jolkottelisi omaa vauhtia orin edellä.

"Sasu ja Masihan ovat ihan best friends forever," Jordan virkkoi ja virnisti ilmestyessään Sasun kanssa paikalle. 

Kun Emma ja Luna ilmestyivät pihalle, noustiin selkään ja lähdettiin kohti pikkutarhoilta lähtevää polkua.

[Luna Lefèvre]

Luna oli lähtenyt Charleroista ajamaan jos aikaisin aamusta. Auto piti ladata vielä matkan varrella ja hän halusi aikaa hoitaa Falconeria ennen varsinaista ratsastusretkeä. Nainen saapui Challinorin pihaan aikaisin ja suuntasi talliin, joka oli varsinaisen tyhjä ja hiljainen, mikä ei sinänsä ollut ihme. Retken oli tarkoitus tapahtua vasta myöhemmin päivällä, mutta kuitenkin tarpeeksi aikaisin, jotta päivänvaloa riittäisi.

Ensitöikseen Luna suuntasi orinsa karsinalle. Falconer oli vielä torkkumassa talliloimi päällä karsinan peräseinää vasten, mutta virkosi heti tutun ihmisen nähdessään.

"Huomenta, unikeko", Luna puhui lempeästi, hymyillen nuorelle ruunikolle.

Pian Laura, tallin ainoa toinen englantilainen ilmestyi käytävälle. Nainen vaikutti hieman yllättyneeltä nähdessään Lunan tallissa, mutta hymyili ja tervehti silti ystävällisesti.

Luna auttoi Lauraa aamutallin tekemisessä, lähinnä Falcon osalta, mutta auttoi myös muiden hevosten tarhaamisessa. Sen jälkeen hän siirtyi Falcon harjaamiseen ja teki siinä huolellista työtä kokonaisen puolen tunnin aikana.

Luna kävi hakemassa autosta kypäränsä – kirkkaan sinisen sellaisen – sekä turvaliivinsä. Hänellä oli vielä reilu tunti aikaa ennen kuin maastoretken oli tarkoitus alkaa, joten hän nappasi autosta mukaan vielä kirjan luettavakseen, ennen kuin suuntasi takaisin talliin. Seuraavat kolmekymmentä minuuttia Luna istui Falcon karsinassa lukien The Neverending Story -kirjaa (tietysti saksaksi), orin mutustellessa vielä aamuheiniään.

Kun Luna viimeinkin katsahti kelloa, se oli jo kaksikymmentäviisi yli kymmenen, joten hän päätti aloittaa Falconerin varustamisen. Varustehuoneeseen astuessaan, Luna oli törmätä Annaan, joka kantoi käsivarsillaan ruskeaa satulaa.

"Oi, huomenta!" Luna tervehti ystävällisen hymyn kera. ”En huomannut sinun saapuneen vielä.”

"Joo, tais mennä vähän ohi!" Anna naurahti takaisin.

Luna piti varustehuoneen ovea auki Annalle ennen kuin siirtyi itse sisälle hakemaan Falconerin varusteet.

Puolituntia vierähti nopeasti ohi ja pian Lunakin talutti orin pihalle, jossa muut odottivat jo ratsain. Luna vetäisi vielä kypärän päähänsä ennen kuin nousi hevosensa selkään kiveltä, säätäen vielä jalustimiaan hieman.

Ratsukoiden suunnatessa kohti retken aloituspaikkaa, Luna päätyi ratsastamaan Annan ja Lucan vierellä.

[Jordan Challinor]

Vaikka olin Sasun kanssa käynyt ottamassa pientä varaslähtöä kentällä, ori oli edelleen tosi energisellä päällä. Kiidettiin ryhmän kärjessä, ja välillä piti tehdä ympyrää polulla ja ruohikon puolella, että muut saisivat välimatkan kiinni. Yritin välillä saada ruunikkoa kävelemään rauhallisesti Hattien ja Aimeen vierellä, mutta hommasta piti luopua aika nopsaan. Sasu innostui liikaa vieressä kävelevästä tammaseurasta, joten oli ehkä sittenkin parempi kiitää edellä.

Saavuimme ehkä noin vartissa tai parissakymmenessä minuutissa lenkkeilypolun alkuun. Matkan aikana yritin kovasti kuunnella, mitä muu porukka jutteli ja parhaani mukaan huutaa jotakin vastausta väliin. Epätoivoista. Pysäytin Sasun lenkkeilyreitin risteykseen, mutta paikallaan pysyminen muuttui aika nopeasti kehän kiertämiseksi.

"Tästä lähtee pururata, joka kiertää noin neljän kilsan lenkin. About puolesta välistä lähtee toinen polku, joka vähän oikasee ja on joku reilu pari kilsaa. Siinä on aika hyvä pohja, ja talvellakin pystyy hevosten kanssa menemään kunhan ei ole jäätä," selostin kuin oppilasryhmän paimentaja konsanaan. Jatkettiin siitä matkaa aika nopsaan, sillä Sasu oli sitä mieltä, että nyt jätkä ne puheet pois ja mennään.

[Luna Lefèvre]

Falconerilla tuntui pursuavan energiaa, eikä ollutkaan ihme, sillä se pääsi kuluttamaan energiaa viimeksi eilen tarhassa. Luna ei ollut aikaisemmin vieraillut Challinorin maastoissa, joten yhteinen retki oli hyvin mielenkiintoinen. 

"Ratsastako maastossa usein?" Luna kysyi pian vieressä ratsastavalta Annalta. Vaikka Luna olikin Challinoriin saapumisen jälkeen liikuttanut oria usein kentällä ja tavannut suurimman osan työntekijöistä, ei hän silti ollut Annan kanssa paljoakaan tekemisissä. Hän ei ollut myöskään nähnyt naista ratsastamassa kertaakaan. 

"Olisi mukavaa tulla toisellekin maastoretkelle. Seura olisi erittäin mukavaa, etenkin opastamisen kannalta", hän jatkoi, vilkaisten Annaan.

[Anna Nieminen]

Sasu oli selvästikin tartuttanut energiaan muihin, sillä jouduin pyytämään Lucaa jälleen reippaampaan käyntiin, että pysyttäisiin Lunan ja Falcon tahdissa. Kimo olisi mieluummin halunnut löntystellä rennosti ja antaa nuorempien rellestää menemään.

"En oikeastaan yleisesti ratsasta," naurahdin Lunalle. "Olen ollut Aimeen ja Jordanin hevosenhoitajana nyt about puolisen vuotta, eli ennen Chalia jo. Chaliin jäin sitten niin sanotusti 'ylemmäksi hevosenhoitajaksi', eli kaikki vastuu siitä, että tallin arki pyörii ja muut hoitajat hoitavat hommansa on lykätty mulle. En kyllä mitenkään valita, musta on ihan kiva olla vastuussa jostakin," hymyilin ja Luna ihmetteli perään, että miten mut on sitten päästetty Lucan selkään.

"Hah, Aimee on kyllä yrittänyt saada mut ratsastamaan Lucalla useammin. En kuitenkaan ole mitenkään erikoisen hyvä ratsastaja, ja sitä paitsi tykkään enemmän touhuta hevosten kanssa maasta käsin. Ollaan Lucan - ja Sasun - kanssa jo vanhoja tuttuja, että tunnen molemmat ehkä vähän liiankin hyvin."

Luna nyökytteli ja jatkoi, "olisi mukavaa tulla toisellekin maastoretkelle. Seura olisi erittäin mukavaa, etenkin opastamisen kannalta."

"Mä voin kyllä lähteä seuraksi, jos vaan on aikaa," vastasin. "Kyllä Aimee antaa mun lainata Lucaa, ja voihan sitä aina lähteä Masinkin kanssa kärryillä liikenteeseen, jos ei mihinkään metsään olla lähdössä," virnistin.

"Nittyaukea edessä !" kuului Jordanin huudahdus edestä päin. "Jäädään hetkeksi tähän. Sasun ainakin tarvitsee päästä purkamaan energiaa." Jordan kehotti ruunikkonsa raviin pellon suuntaan.

"Lucallekin voisi tehdä pieni herättely ihan hyvää. Voitaisiin ehkä jatkossa pysyä teidän muiden perässä," naurahdin Lunalle ja kehotin kimon raviin muiden perään.

[Luna Lefèvre]

Luna kuunteli Annaa ja nyökkäsi pariin kertaan, koittaen keskittyä hevosen hallintaan ja Annan sanoihin samaan aikaan. Oli mukavaa tutustua uusiin ihmisiin henkilökohtaisemmin ihan puhumalla.

"Pidän itsekin hevosten kanssa touhuamisesta maasta käsin. Siinä pääsee tutustumaan hevoseen ja rakentamaan luottamusta", Luna myönsi Annan mainitessa maastakäsin työskentelystä. "Ja hevonenkin pitää siitä enemmän."

"Onko Masi se poni, joka asustaa siinä pihatossa tallin luona?" Luna kysyi kiinnostuneena, kääntyen Annaan pidemmäksi hetkeksi. Hän oli nähnyt ponin useampaan otteeseen ja käynyt sitä rapsuttamassakin, mutta ei ollut tavannut ponia muodollisemmin. Anna vastasi myöntävästi ja puhui Masista pari sanaa, saaden Lunankin kikattamaan.

Kun jonon kärjestä kuului Jordanin kuulutus niittyaukeasta, johon porukka jäisi hetkeksi kuluttamaan energiaa. Luna kehotti Falconerin ravaamaan, mutta joutui pidättelemään oria reilusti, kun tämä otti kehotuksen laukkaan siirtymisenä. Jarrutusta vastustaakseen ruunikko heitti pari pukkia, mutta rauhoittui viimen ja jatkoi ravissa, seuraten muita hevosia mielenkiinnolla.

[Aimee Challinor]

Peltoilu oli ainakin Sasun mieleen, joka sai Jordan selässään pyrähtää muutaman laukkasuoran. Jordan joutuikin ihan kunnolla tappelemaan orin taas aisoihin. Luca oli onneksi ihan rauhallisesti, ja Anna joutui sitä pyytämään pariin kertaan ihan kunnolla, että sai kimon kunnolla hereille.

Hattie oli virkeänä ja yllättävän rentona. Raudikko oli tosi pehmeänä ja hyvin kuulolla; pyysin tammalta siirtymisiä askellajista toiseen ja temmon vaihteluita ravin ja laukan sisällä. Hattie ei ollut moksiskaan siitä, että lähistöllä riehui ruunikko rasavilli, vaan keskittyi pieniin sille annettuihin tehtäviin. Luca taas heräsi vähän turhankin paljon, kun huomasi Sasun innostuksen. Anna sai onneksi pidettyä ison kimon aisoissa.

Kun suurimmat energiavarastot alkoivat näyttävästi hiipua, lähdimme suuntaamaan kohti metsäpolkuja. Alkumatkasta poiketen ravasimme lopun hiekkatien metsään asti, ja suunnistimme käynnissä kohti mäkipolkuja.

[Luna Lefèvre]

Luna vei Falconerin vähän kauemmas muista ja teki hieman työskentelyä laukassa ja ravissa, ennen kuin antoi orin irrotella enemmän laukassa Sasun tapaan. Muiden hidastaessa tahtia ja siirtyessä jatkamaan matkaa, Luna siirsi ruunikkonsa takaisin rauhalliseen raviin, jolla jatkettiin matkaa eteenpäin.

Falconer tuntui rakastavan maastoretkeä ja ottaen siitä kaiken irti, mukaanlukien muutamat pukittelut, jotka tietysti annettiin anteeksi samantien. 

Kun siirryttiin takaisin käyntiin, Luna pidensi ohjaa hieman, antaen orille hengähdystauon.

"Onko tämä lenkki, jonka teemme kuinka pitkä?" Luna tiedusteli rauhoituttuaan adrenaliinipurkauksen jälkeen.