Ehkä se siitä... Joskus.

[Joonas Kallio]

5. tammikuuta 2019, Anna & Joonas

Chalissa oli aikamoinen häslinki ollu päällä siitä lähtien, kun olin paikan päälle ilmaantunut. Tomas oli auttanu mua roudaa kamat viihtyisän näköiseen "asuntolaan". Kuulemma myös Anna asusteli tän katon alla. Naisella tietenkin olis oma makuuhuone, samoin mulla, mut keittiö ja iso kylppäri oli yhteisiä tiloja. Odotin kauhulla, kuinka muina miehinä bokserit jalassa lukitsemattoman vessan oven avaamisen jälkeen, joko suihkusta tai itse posliinipöntön päältä löytäisin vieraan naisen.

Note to self: pidä vaatteet päällä. Aina.

Anna oli kadonnut "asuntolan" edessä olevalta parkkipaikalta yhtä nopeasti kuin oli siihen ilmaantunut, joten Tomas näytti mulle tärkeimmät, eli tallin sekä maneesin. Päärakennusta unohtamatta. Pienen esittelykierroksen jälkeen suunnistin takaisin talolle, kävin nopeassa suihkussa ja suuntasin takaisin talliin, mutta Ennin nimellä varustettu karsina oli tyhjä. Tarhoja oli tallin molemmin puolin, mutta parkkiksen vieressä olevan kentän takana olevat tarhat olivat muistaakseni tyhjät. Ehkä Enni oli maneesin puolella?

Avasin ehkä turhan vauhdikkaasti ulos vievän oven ja olin läsäyttää masiivipuulevyn Annan naamatauluun. Kirosanat suomeksi sekä englanniksi mumistut pahoittelut tuskin korvasivat vahingossa tapahtunutta lähes-nenä-poskella tilannetta.
"Sorisorisori, ei yhtään ollu tarkotus", mutisin vielä lisää englanniksi ja astuin pari askelta kauemmaksi naisesta, etten olisi huitaissut naista uudestaan ovella päin näköä.

[Anna Nieminen]

Kello näytti jo seitsemää, joten aloin hakemaan hevosia pikkuhiljaa sisälle Lauran kanssa. Olin vienyt Ennin hetki sitten kävelykoneeseen; ehkä se ei jaksaisi niin paljon taas stressata yöstä, jos saisi vähän jotain liikuntaa. Kävelin Sasu kädessäni kohti kentän päädyn talliovea, ja olin juuri avaamassa ovea, kun joku avasi sen vauhdilla sisäpuolelta.

"Woah," sanoin samaan aikaan, kun vastaantulija mutisi kirosanoja ja pyyteli anteeksi englanniksi. Kun nostin hieman katsettani, seisoi edessä nuori mieshahmo, joka ei todellakaan ollut Jordan. Hetkonen, sehän taitaa olla se Joonas. "Kaikki ihan ok ?" kysyin suomeksi hieman pöllähtäneen näköiseltä mieheltä suomeksi, jonka silmät näyttivät kaksinkertaistuvan kooltaan, suun muuttuvan o:n muotoiseksi ja pienen punan nousevan poskille. Sanoinko mä jotain väärin ? Voi hitto ...

Sasu ei jaksanut enää tätä interaktiota, vaan pärskähti mun takana ihan kuin sanoakseen 'Nyt kyllä nainen viet mut syömään !'.

[Joonas Kallio]

Ettei meno olis menny liian selkeeks tai helpoks, Anna höpötti mulle suomeks. Hetkinen. Mitä?! Tuijotin hetken naista monttu auki, kunnes tajusin sulkea leipäläpeni.
"Sä... Puhut... Suomea?" katoin epäuskosesti naiseen ja yritin muistella, mitä Tomas oli kertonut Annasta. Ei juuri mitään. Mutta koska kaikki muut tuntuivat puhuvan täällä ainakin englantia, en todellakaan uskonut porukan seasta löytyvän toista suomea sönköttävää sisu-suomalaista.

Annan nyökytykset oli jäädä väliin, sillä naisen takana oleva ori oli ja astelemassa talliin sisälle. Mä väistin ja jäin tuijottamaan kaksikon perään. Enimmäkseen orin persettä, sillä vaaleaverikön tuijottaminen olis voinu olla paljon epäkunnioittavaa, kuin mustan takamuksen.

Vedin oven kiinni ja lähdin kaksikon perään tallin toiseen päähän.
"En olettanu täällä olevan toista suomalaista...? Pohjoismaalaista ylipäätään...", naurahdin ja jäin nojaamaan orin karsinan vieressä olevan huoneen oveen. Vilkaisin vastapäätä olevia hyllyjä. Tuttuja tavaroita sattui silmiin. Muun muassa Ennin harjoja ja parit suojat.

[Anna Nieminen]

Sasu lähestulkoon jyräsi Joonaksen ja melkein munkin yli päättäessään astella sitten vaikka itse talliin. Lähdin suostuvin mielin orin mukaan, joka ei kyllä hirveästi olisi lupaa kysellytkään. Sain ruunikon vihdoinkin karsinaansa, mutta sen pettymys oli suuri, kun siellä ei vielä ollutkaan heiniä. Sori Sasu.

Otin orilta riimun pois ja käännyin Joonakseen päin, joka nojasi seinään kuivaushuoneen kulmalla. "Joo, olen supisuomalainen, born and raised," naurahdin. "Katrine, meidän yks toinen ratsuttaja, on Tanskasta, että kyllä meitä pohjoismaalaisia täältä löytyy." Aloin samalla vaihtaa Sasulle kevyempää loimea päälle. "Lauran kanssa ollaan hakemassa heppoja sisälle, ja siellä taitaa olla vielä Hattie, Ebba ja Enni ulkona. Voit hakea Ennin sisälle jos haluut," sanoin miehelle. "Se on kävelykoneessa. Laitoin tamman hetkeks sinne, kun oli eilen niin stressiperse ettei malttanut rauhottua ruuankaan jälkeen."

Suljin Sasun karsinan oven ja lähdin kävelemään kohti pikkutarhoja, sanoen samalla Lucaa loimittavalle Lauralle, "mä otan ton Ebban, niin hae sä Hattie."

[Joonas Kallio]

Enni ja kävelytyskone. Painoin ne mieleeni sen enempää kyselemättä ja lähdin kävelemään vastakkaiseen suuntaan kuin Anna. Ehdin nähdä vilauksen kimon vieressä häärävästä naisesta. Yritin painaa nimiä ja kasvoja mieleen mahdollisimman nopeasti, mutta silti mulla oli samanlainen olo kuin yhden illan juttuja harrastavalla kaverilla; viimeistään seuraavana päivänä olin unohtanut nimen.

Ruskea piirtopää nousi kävelytyskoneen reunan yli kuullessaan mun askeleet. Odotin tamman lampsivan mun ja ovenluo, kunnes pysäytin masiinan. Otin riimunnarun koukusta koneen ulkoreunassa ja avasin oven raolleen päästäkseni sisäpuolelle.

"Hei kultamussukkahanipööpöö, onko ollu ikävä", höpöttelin tammalle, kuin koiranpennulle taikka ihmisvauvalle. Enni paino päänsä mun rintaa vasten ja silitin sen otsaa ja poskia. "Mulla ainaki oli sua", kuiskasin tamman karvaa vasten painaessa otsan sen otsaan kiinni.

Sano mitä sanot, hevoset on mulle kaikki kaikessa. Varsinkin Enni. *sydän-emoji*

[Anna Nieminen]

Sain Ebballekin kevyemmän talliloimen päälle (hitsi et Aimee on kyllä hyvä ostamaan just eikä melkeen oikeen kokosia loimia ilman, että ees on nähny hevosta ...) ja sovin Lauran kanssa, että hän jakaa heinät ja mä muut soossit. Käppäilin Ennin karsinalle, johon Joonas oli juuri päässyt tammansa kanssa.

"Meen laittaa rehuja valmiiksi. En yhtään tienny mitä Ennille pitäis syöttää heinän lisäks, joten en antanut sille eilen edes kauraa, kun oli niin hulivili jo valmiiksi. Jos viitsit vaikka huomenna raapustaa jonkun listan siitä, mitä sille annetaan, niin hommataan sit tarvittavat rehut. En tiedä antoko Tomas sulle millasen kierroksen tai edes huonetta majatalosta, mutta voidaan käydä siellä sitten kaikki läpi, kun ollaan tässä valmiita." Okei Anna, turpa kiinni. En tiedä mikä muhun yhtäkkiä meni, että suu vaan tuottaa tekstiä ja aivot yrittää pysyä perässä. Joonas oli avannut takkinsa, jonka alla oleva tarpeeksi ihonmyötäinen paita sai mut tajuamaan, että katse oli laskeutunut jo turhan alas. Nostin äkkiä katseeni ja kun tajusin syyn aivojen jäätymiseen, tunsin poskieni kuumenevan. Oh f***.

[Joonas Kallio]

TSEKKAILIKO SE NAINEN MUA?!

Anna helähti punaseks ku paloauto ja mua alko hymyilyttää. Mä en todellakaan ollut mikään naisten naurattaja. Kahdesta ääripäästä mä olin enemmän siellä mammanpoika-puolella.
"Joo ei se mitään erikoisia suomalaisia ihme sisurehuja syö", hymähin ja asetin takin karsinan seinässä olevaan koukkuun. "Lätkäsen sen listan vaikka tähän oveen."

Blondin mainitessa esittelykierroksen, mun mieli vaels takasin Tomaksen johtamaan kierrokseen tallialueella. Kolme sanaa; ei kovin kattava. Kaksi sanaa lisää; mutta tarpeellinen. Ilman Tomasta ja tämän turistikierrosta olisin vielä enemmän hukassa kuin nyt.
"Vähän perusteellisempi kierros alueella ja tavoista olis aika nakki, vaikka voin melkein luvata, etten kuitenkaan muista kaikkea ensimmäiseen viikkoon", naureskelin ja haroin hiuksia. Parturissakin pitäis käydä.

[Anna Nieminen]

Huomasin vain nyökyttelevän hyväksyvästi kaikelle, mitä Joonas mulle virkkoi. "Mmm joo. Hmmhmm kyllä kyllä," oli myös mun aivojen hokema mantra, kun katsoin miehen sormien liikkuvan hiusten läpi. That hair tho. Hätkähdin, kun tajusin, että hei tähän pitäis ehkä vastata jotain. GET A GRIP WOMAN. Joonas on ollu täällä alle 12 tuntia etkä sä edes tunne sitä !! Jesus Christ.

"Onneks tossa satulahuoneessa on tallikartta. Voidaan ottaa siitä sulle kopio taskuun," naurahdin ja virnistin. Ja katsoin Joonasta silmiin. Tai naamaan, koska jos olisin katsonut silmiin, olisin varmaan sulanut siihen paikkaan. Huoh. "Voit halutessas ottaa nyt rehuhuoneesta mitä haluut Ennille antaa. Meen laittaa muille soossit valmiiks, että ei menis se majatalon kierros hirveen myöhään ja pääsis ehkä nukkumaankin," osoitin rehuhuoneen suuntaan lähtiessäni peruuttamaan sinne suuntaan. Heitin pienen hymyn ennen kuin käännyin ympäri (etten kävelisi kohta seinää päin for God's sake) ja irvistin itselleni poissa Joonaksen näkyvistä.

[Joonas Kallio]

Oooooooooooooookei, ajattelin mielessäni. Olinko se vaan minä, vai oliko Anna yht' äkkiä muuttunut jotenkin oudoksi? Todella jäykän ja tiukkiksen oloinen nainen oli muuntautunut ihan löllöksi tyypiksi, joka punasteli punasteltuaan. En kai mä vaan ollu sanonu jotain?

Naisen lähtiessä peruuttamaan poispäin, jäin kattomaan ihmeissäni toisen käytöstä. Käy se kai niinkin? Vilkaisin Enniä, joka odotti selkeästi silmät suurina ja korvat viuhoen iltaruokiaan. Ehkä sille vois vähän laittaa kauraa kuppiin. Huomenna vois ottaa tamman ainaki kentälle kävelemään, tutustumaan ympäristön ulkonäköön ja hajuihin.

Avasin rehuhuoneen oven ja Anna oli siellä juttelemassa sen toisen naisen, Lauran(?), kanssa. Anna hiljeni mun työntäessä pääni oven raosta vain todetakseni löytäneeni toisella yrittämällä oikean oven taa. Laura vilkas myös mun suuntaan ja sitten outona Annaan.

[Anna Nieminen]

Käännyin katsomaan, kun kuulin rehuhuoneen oven avautuvan. Yhtäkkiä sieltä putkahti esiin vain Joonaksen pää. Mitä hel---. This guy, I swear.

Kun oltiin Lauran kanssa saatu ruuat jaettua, jenkki lähti tallustelemaan jo kohti majataloa. Sanoin, että voin odottaa Joonaksen ja sitten sulkea tallin ovet. Suunnistin Ennin karsinalle, jonka vieressä Joonas oli järjestelemässä tammansa kamoja hyllykköön.

"Lähetäänkö talolle, vai haluutko tehdä sen loppuun ?" kysyin mieheltä. Toivottavasti vastaus olisi kyllä ensimmäiseen vaihtoehtoon, sillä oma kehoni kaipasi jo unta. Melkein kuin reflektoidakseni mietteitäni, päästin ulos vielä mojovan haukotuksen lauseen loppuun.

[Joonas Kallio]

Hätkähdin Annan ääntä selkäni takana. Haukotuksen ääni kantautu myös mun korviin, kääntyessäni ympäri kohtaamaan (todennäköisesti) uniset silmät.
"Kyllä nää huomennakin ehtii", mutisin ja totesin arvaukseni osuneen oikaan. "Uninen" oli vähättelyä. Vilkaisin tammaa, joka mussutti loppuja pienestä annoksestaan ja nosti vielä päätään kuin toivottaakseen hyvät yöt.
"Oikein levollista yötä myös sulle, naiseni. Huomenna tehään jotain yhdessä." Ojensin käden karsinan kalterien läpi koskettaakseni tamman piirtoa. Hymyilin lämpimästi kuullessani tamman hengityksen liu'uttaessani kämmentäni tämän turpaa kohti.

Ulkona oli jo hämärää, mutta se tuntui ihan liian valosalta verraten Suomea ja tammikuun valoisuutta. Tai no valon puutetta. Käänsin katseen takaisin naiseen ja otin takkini samaisesta koukusta, johon olin sen laittanut aikaisemmin. Vedin tumman sinisen tuulitakin niskaani ja viitoin kohti ulko-ovea.
"Shall we?"

[Anna Nieminen]

Jos on jotain kuumaa niin se, kun hyvännäkönen mies laittaa takkia päälle. Tai siis .... Mitä. Nyt kyllä taitaa ottaa uniset silmät täyden kontrollin mun aivoista. Onneks tilanne oli lyhyt ja oltiin äkkiä ulos tallista, ovi lukossa ja kohta jo majatalon ulko-ovella.

"Tässä on eteinen. Kengät mielellään suomalaiseen tapaan jätetään tähän. Tohon peililiukuovikaappiin voi jättää kaikki ulkovaatteet, ja tossa on myös kuivauskaappi jos sattuu sateella eksymään ulos," selostin Joonakselle, kun otin kenkiäni ja takkiani pois. Kävelin eteisen oviaukosta peremmälle ja kuulin miehen seuraavan. "Tää on meiän keittiö kautta ruokahuone," osoitin pientä keittiötä, joka koostui jääkaapista, induktioliedestä (thank god for that), uunista, mikrosta, kahvinkeittimestä ja leivänpaahtimesta. Eteisestä katsoen keittiö oli ällän muotoinen, jääkaappi vasemmalla seinällä ja uuni vastakkaisella. Keittiön vieressä oikean seinustan lähellä on pöytä, josta löytyy yhteensä kahdeksan tuolia.

"Tästä heti eteisen oven jälkeen, ennen jääkaappia lähtee portaat ylös. Siellä on makuuhuoneet ja kylppäri. Tosta oviaukosta ruokapöydän vierestä pääsee olkkariin," nyökkäsin olkkarin suuntaan ja lähdin kävelemään sinne päin. Olkkarista löytyi upouusi 55-tuuman telkkari, sohva ja sohvan takaa vanha takka. "Tosta takan viereisestä ovesta pääsee myös pienempään vessaan."

Ohjastin Joonaksen seuraavaksi ylös. Portaista tullessa pääsee tasanteelle, josta lähtee yhteensä kahdeksan ovea. "Noi ovet tossa vastakkaisilla seinustoilla on huoneita. Meillä on jokaisessa huoneessa nimikyltit, niinkun varmaan näätkin," osoitin omani ja Lauran huoneen nimikylttejä. "Tossa oikeella on kylppäri, missä on myös vessa, ja vieressä on toinen pikkuvessa. Eli vessoja riittää," naurahdin. Kylppäristä löytyi suihkun lisäksi myös erillinen amme. "Saat valita vapaasti noista neljästä huoneesta. Jokasesta löytyy parisänky, vaatekaappi, yöpöytä ja toimistopöytä tuolin kanssa. Saa myös ite hankkia lisää huonekaluja, jos halajaa."

[Joonas Kallio]

Seurasin Annaa kiltisti kuin hai laivaa. Tutkin asuntolaamme ja sen sisältämiä huonekaluja sekä kodinkoneita isot sydän-emojit silminä. Ei mulla olis ikinä varmaan ollu tällasiin varaa Suomessa. Ei ainakaan jos omistin hevosen. Ja olihan mulla sellanen. Nelijalkanen jonka lähettäminen tähän osotteeseen oli maksanu varmasti kahen Chalin asuntolan jääkaapin verran.

Lauran ja Annan huoneet oli vierekkäin (ylläri), ja mun järjestelmällinen luonne olis halunnu ottaa Annan huoneesta seuraavan vapaan, mut se olis voinu olla outoo. Aikuinen mies valitsee neljästä vapaasta just sen, joka on lähimpänä naisia. Jos taas ottaisin kauimmaisen, ne saattais pitää mua homona (tunsin, miten äitini teki ristin merkkejä rintaansa). Kun taas jonkin "keskimmäisen" huoneen valitseminen soti luontoani vastaan. Tätä menoa nukkuisin selkeästi sohvalla.

"Parisänky? Käykö täällä sit jengillä paljonki yövieraita?" vitsailin ja iskin Annalle silmää. Kaduin sitä samalla sekunnilla. Päädyin nolona mutisemaan ääneen myös valintani huoneen suhteen, Annan vieressä oleva vapaa koppi.

[Anna Nieminen]

"Parisänky? Käykö täällä sit jengillä paljonki yövieraita?"

Käännyin katsomaan Joonasta, ja nostin odottavasti kulmakarvoja. En tiennyt oliko naamallani oleva resting bitch face tarpeeksi pelottava, mutta miehen virnistys kääntyi äkkiä nolostukseen. Joonas osoitti huonetta mun huoneen vieressä ja mutisi, "Mä otan ton."

Siinä hetkessä oli paikka vastaiskulle. Laitoin kädet ristiin ja nyt oli mun vuoro virnistää miehelle. "Ai sitä halutaankin sit kuunnella toisten yöseikkailuja." Virnistykseni levisi, kun näin Joonaksen naaman. Kävelin omaan huoneeseeni, ja painoin korvani ovea vasten. Hetkeen ei kuulunut mitään, mutta sitten kuulin portaiden narinaa ja askelia, jotka laskeutuivat portaita alas. Varmaan meni hakemaan tavarakasaansa, joka oli edelleen eteisessä. Heitin äkkiä vaatteet kasaan lattialle, pyyhkeen ympärille ja livahdin suihkuun.

[Joonas Kallio]

Ennen, ku edes ehin harkita mitään vastalausetta, Anna oli ottanut ja lähtenyt. Naisen nimellä varustettu ovi meni kiinni ja käytävälle laskeutu hiljasuus. Olis varmaan se ja sama hakee tavarat alakerrasta ja purkaa niitä hieman huoneessa. Olikohan kuitenkaan fiksu veto valita huonetta just Annan luukun vierestä?

Vajaa puol tuntia myöhemmin suihkun etäinen kohina lakkas ja arvelin siellä olleen henkilön päässeen jo omaan koppiinsa. Etin tavaroiden seasta pyyhkeen sekä saippuan (3 in 1, naama, hiukset ja vartalo, miehet *vink-emoji*), vedin paidan pääni yli sängylle ja riisuin housut siihen viereen. Revin sukat jalasta ja jätin ne lattialle. Hetken aikaa harkitsin meneväni vaatteet päällä suihkutilaan, mutta ihmisiä me kaikki oltiin, eikä muualta majatalosta kuulunut pihaustakaan.

Avasin kylpyhuoneen oven bokserit jalassa ja pyyhe niskan takaa, hartioiden päällä roikkuen. Kylki edellä astuin vielä kosteaan ilmaan ja vedin oven perässäni kiinni lukiten sen. Se pieni sydänkohtaus kääntyessäni ympäri oli yksi liikaa tälle päivälle; Anna kuivas hiuksiaan peilin edessä kääriytyneenä pyyhkeeseen.
"Et nyt voi olla v***u tosissas?!" ulahdin ja käännyin takaisin ovea kohti. "Sorisorisori...!"